torstai 3. helmikuuta 2022

Venäjä pyrkii estämään Suomea käyttämästä Nato-optiotaan

  

 

 

Brysselin koneessa keskusteltiin keskiviikkona 2.2. Euroopan hybridiosaamiskeskuksen Haavoittuvuudet ja resilienssi -verkoston johtajan Jukka Savolaisen kanssa Euroopan ja maailman turvallisuudesta. Harvinaisen kiinnostavaa ja järkyttävää puhetta. Seuraavat pohdiskelut ovat omiani, mutta perustuvat Savolaisen viestiin.
 
Kiina ja Venäjä tulevat liittoutumaan tai vahvistamaan yhteistyötään (mm. Venäjän ydinasearsenaali tukee Kiinaa). Eurooppa ja Yhdysvallat menettävät vääjäämättä asemiaan ja vaikutusvaltaansa ja Kiinan ja Yhdysvaltojen väliset suhteet kärjistyvät. Yhdysvaltojen ja EU:n asema maailmanpolitiikassa tulee vääjäämättä heikkenemään jo väestökehityksenkin seurauksena. Vuonna 2100 maailmassa on 11 miljardia ihmistä ja siitä vain noin miljardi asuu Euroopassa ja Amerikassa, kun taas Afrikassa asuu 4 mrd ja Aasiassa 4 mrd. 
 
Venäjän motiiveja ja strategioita emme tunne, vaikka joskus kuvittelemme niin. Joukkojen kokoaminen Ukrainan rajalle voi olla uhittelua, mutta aseita ei ole hankittu vain näytöksiä varten vaan sotaa varten, joten sota Ukrainassa tai muilla ”etupiirialueilla” on täysin mahdollinen.

Usein ihmetellään mitä järkeä Ukrainan miehittämissä on. Kyse ei ole järjestä vaan vallasta, arvovallasta ja nöyryytyksestä, siis syvistä tunteista, jotka ajavat rationaalisten hyötylaskelmien yli. 
 
Venäjällä on keinoja painostaa ja hajottaa Eurooppaa, kuten ”pakolaisten” kuljettaminen Puolan ja Baltian rajalle. Trollaus on lisääntymässä. Mahdollisuus hakkeroida keskeisiä eurooppalaisia infrastruktuureja kuten energiatuotantoa on todellinen: palvelut ovat haavoittuvia. Tästä voisi puhua enemmänkin mutta haluan tuoda esiin yhden ison asian, joka hahmotin haastattelun pohjalta. 
Lännessä uskotaan, että Venäjään uhkaavat pakotteet purevat eikä Venäjä uskalla hyökätä Ukrainaan. Ongelmana tässä on, että vastapakotteet uhkaavat myös EU:ta. Esimerkiksi Saksa on täysin riippuvainen Venäjältä saatavasta maakaasusta. Uhka toimitusten lopettamisesta estää Saksaa yhtymästä kovimpiin pakotteisiin. Samoin Venäjän rahaliikenteen pysäyttäminen iskee takaisin myös Eurooppalaisiin yrityksiin, jotka käyvät kauppaa Venäjän kanssa tai joilla on toimintaa Venäjällä. Lisäksi Venäjän kumppanuus Kiinan kanssa heikentää pakotteiden uhkaa.
 
Venäjä vaatii nyt EU:ta, Yhdysvaltoja ja Natoa tunnustamaan Venäjän etupiirin ja varoittaa tekemästä siirtoja, jotka lisäävät uhkaa Venäjää kohtaan. Vaikka tiedämme täällä lännessä, että Nato ja EU eivät uhkaa Venäjää, niin Venäjällä väitetään sitä uhattavan; kansa on myös saatu uskomaan tähän uhkakuvaan tukahduttamalla vapaa media. Lavrovin ETYJ-maille lähettämä ”kirje” viestii halusta hämmentää ja luoda eripuraa Euroopassa, mutta kirje on myös kirje omille kansalaisille viestinä siitä, että Venäjää uhataan ja että hallitus on aktiivisesti torjumassa uhkaa. 
 
Kysymykseni on nyt, mitä tapahtuu, jos Suomi aikoo liittyä Natoon. Katsooko Venäjä vain sivusta vai ryhtyykö se uhkaamaan ja häiritsemään Suomea? Tähän Venäjällä on lukuisia keinoja, kuten ”pakolaisten” kuskaaminen Suomen rajalle, kaasu- ja öljytoimitusten häiriöt, Suomen strategisten kohteiden hakkerointi, trollaus ja mielipiteiden muokkaus, suomalaisten yritysten toiminnan vaikeuttaminen Venäjällä, rajaloukkaukset ilmassa, Suomenlahden vesiliikenteen häiritseminen, Suomessa asuvien Venäläisten kotiuttaminen jne. Näitä keinoja on.  Viimeinen keino on hyökkäys Suomeen Nato-jäsenyyden estämiseksi. 

Oletukseni on, että Venäjä tulee kaikin keinoin estämään Suomen Nato-option käytön. Tästä pitäisi nyt keskustella, eikä jostain menneestä suomettumisesta. Pidän epäuskottavana julkisuudessa toistettua väitettä, että Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Katsokaa karttaa, Ukrainan ohella Suomi on ainoa Venäjän kontrollin ulkopuolella oleva Natoon kuulumaton maa, jolla on yhteistä rajaa sen kanssa. Pietari on 200 kilometrin päässä Suomesta. 
 
Natoon liittyminen käy yhä vaikeammaksi, mitä jännitteisemäksi kansainvälinen tilanne tulee.  Nämä jännitteet eivät ehkä lienny vuosikausiin. Jos pelkäämme puolen valintaa, jäämme blokkien väliin pelkäksi pelinappulaksi. Kuten Ukrainan tilanteesta näemme, ei Nato eikä Yhdysvallat aio puuttua sotilaallisesti Ukrainan mahdolliseen sotaan Venäjän kanssa. Ukraina jätetään yksin, mitä nyt joitakin sotatarvikkeita toimitetaan ”solidaarisuuden” nimissä. Näin saattaa käydä Suomellekin, jos olemme Naton ulkopuolella. EU:n turvatakuut eivät nekään taida riittää. Tuskin kukaan uskoo, että EU tai vaikkapa Ruotsi lähettää Suomeen joukkoja taistelemaan Suomen rinnalla, ja ovathan EU-maat suureksi osaksi Nato-maita. 
 
Tämä on ulkopoliittisen maallikon pohdintaa, mutta kansalaisilla on oikeus ja velvollisuus osallistua ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun.
 


 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti