Rasismin paradoksi on, että vaikka rasismia esiintyy yhteiskunnassa, kukaan ei ole rasisti. Kaikki kieltävät olevansa rasisteja, myös ne, jotka ovat esimerkiksi julkaisseet rasistisia mielipiteitä sosiaalisessa mediassa.
Tätä paradoksia heijasteli ministeri Anna-Maja Henrikssonin haastattelu äskettäin A-studiossa. Toimittaja tiukkasi ovatko rasistisia kirjoituksia julkaisseet ministerit rasisteja. Henriksson kieltäytyi vastaamasta ja viittasi puolueensa tulevaan kokonaisarviointiin ja hallituksen yhdenvertaisuustiedonantoon. Hän edellyttää, että kaikki ministerit osoittaisivat teoillaan, että eivät ole rasisteja. Teot tarkoittavat tässä sellaisia hallituksen toimenpiteitä, joilla ehkäistään rakenteellista rasismia esimerkiksi sallimalla anonyymit hakemuksen julkisiin virkoihin, lisätään yhdenvertaisuustietoa kouluissa, vahvistamalla kotoutumista jne. Pelkkä irtisanoutuminen aiemmista lausunnoista tai anteeksipyyntö ei riitä Henrikssonin mielestä osoittamaan, että henkilö on muuttanut asennettaan. Kynnys sanoa jotakuta rasistiksi on korkea.
Rasismikeskustelu on hallinnut Suomen kesää. Aikoihin ei ole puhuttu näin paljon rasismista. Keskustelussa on paljon epätarkkuutta ja tarkoitushakuisuutta. Välillä on hyvä hengähtää ja paneutua siihen, mitä rasismi oikein tarkoittaa.
Tässä yksi hyödyllinen määritelmä, jota mm. Punainen risti käyttää.
”Rasismi käsitteenä tarkoittaa oletetun ihmisryhmän arvottamista esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ihmisryhmät.”
Rasismissa jokin ihmisryhmä arvotetaan alempiarvoiseksi. Samalla nostetaan oma ihmisryhmä muiden yläpuolelle.
Rasismi näkyy aggressioina ja mikroaggressioina kuten nimittelynä, huuteluna, rasistina vitseinä ja ennakkoluulojen levittämisenä sosiaalisessa mediassa. Mikroaggressio on huomaamatonta aggressiota, kuten kysyminen vierasmaalaiselta näyttävältä ihmiseltä, mistä tämä on kotoisin.
Rakenteellinen rasismi on vaikeammin havaittavaa mutta vaikutuksiltaan merkittävää rasismia.
”Rakenteelliseksi rasismiksi sanotaan instituutioissa ja yhteiskunnan toimintatavoissa vaikuttavaa rasismia.” (Punainen risti)
Esimerkiksi ihmistä voidaan syrjiä nimen tai pukeutuminen perusteella työn tai asunnon haussa. Rasismi voi ilmetä myös vihapuheena ja jopa viharikoksina.
Keskustelu on tosiaan vaikeaa, kuten rasismin paradoksi osoittaa. Koitan tuoda jotain selkeyttä puhumalla aristoteelisesti olemuksellisesta eli syvärasismista. Olemuksellinen rasismi on jonkun henkilön ajatusmaailmaan erottamattomasti kuuluvaa rasismia. Olemuksellinen rasismi ilmenee monina erilaisina rasistisina kannanottoina, nimityksinä, heittoina ja toimintatapoina. Tähän pätee raamatullinen sanonta ”hedelmistään puu tunnetaan”. Syvärasismi on ankkuroitunut henkilön identiteettiin ja on jopa eksistentiaalinen tila.
Rasismi voi olla joskus myös aksidentaalista, (ohimenevää, satunnaista), jolloin se ei ole pysyvä tila eikä se ole ankkuroitunut henkilön ajatusmaailmaan. Tilanne saattaa laukaista rasistisen kommentin, esimerkiksi saatamme kirota sitä, että suomea huonosti osaava taksikuski ei ymmärrä, mihin osoitteeseen pitäisi mennä.
Ongelma rasismin tunnistamisessa on, että ulkopuolinen ei voi tietää, onko henkilön rasismi olemuksellista syvärasismia. Henkilöt, joita syytetään rasismista, puolustautuvat kieltämällä olevansa (olemuksellisia) rasisteja ja haluavat todistella, että heidän ulostulonsa ovat olleet yksittäisiä, satunnaisia heittoja ja tapahtuneet vieläpä kauan sitten.
Jos jotakuta voi kutsua rasistiksi, niin juuri syvärasismia ilmentävää henkilöä. Rasistille rasismi ei ole satunnainen ulostulo, vaan ajattelun ja persoonan pysyvä piirre. Tässä pitää kuitenkin olla tarkka siinä, että rasisti-leimaa ei heitetä kevyin perustein. Vain henkilö, joka ilmentää jatkuvasti ja eri muodoissa rasistista käyttäytymistä ja rasistisia tekoja, on olemuksellinen rasisti.
Erityisen huolestuttavaa olemuksellisessa rasismissa on sen jatkuvuus. Syvärasisti ei niin vaan luovu rasismistaan vaan tekee rasistisia tekoja myös tulevaisuudessa, vaikka väittää tuomitsevansa rasismin.
Syvärasismi on uskonnon kaltainen oppi ylemmyydestä. Mutta voiko siitä päästä eroon? Kyllä voi, kuten uskonnollinen ihminenkin voi hylätä uskontonsa. Tätä tapahtuu kuitenkin aika harvoin, ja siihen liittyy usein eksistentiaalinen kriisi. Mitään tällaista ei ole havaittavissa perussuomalaisten ulostuloissa.
