Markku Wileniuksen Tulevaisuuskirja liputtaa Guggenheim-museon puolesta.

Elämme sellaisia murrosaikoja, että kysymys maailman suunnasta kiinnostaa yhä enemmän. Kuka onkaan parempi kirjoittamaan kirjan tulevaisuudesta kuin tulevaisuuden tutkimuksen professori ja pitkän linjan tulevaisuuden tutkija Markku Wilenius. Otava on juuri julkaissut Wileniuksen Tulevaisuuskirjan, joka alaotsikkona on Metodi seuraavan aikakauden ymmärtämiseen.

Wilenius kirjoittaa itsevarmasti ja lupaavasti: ”minulla on työkalu, jonka avulla niin menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuuskin hahmottuvat” (s. 13).  Tällainen työkalu on mahtava ase tulevaisuuden ymmärtämisessä ja tekemisessä. Lukija ampaisee innoittuneena kirjan kimppuun. Tämä metodi onkin enemmän kuin tavallinen tulevaisuuden tutkimuksen työkalupakki. Metodiin kuuluu integroiva viitekehys – suurten aaltojen teoria, jonka kautta katsellaan myös tulevaisuudentutkimuksen ”normityökaluja” kuten skenaarioita. Palaan tähän teoriaan lopuksi, mutta ensin katsomme kirjan muuta sisältöä.

Miltä tulevaisuus näyttää?

Tulevaisuuskirja on seikkaperäinen analyysi maailman tulevasta kehityksestä. Käsiteltäviä teemoja ovat globaalisaatio, ilmastonmuutos, resurssien niukkeneminen, energian tuotanto, finanssijärjestelmä, Piilaakso, tulevaisuuden johtaminen, koulutuksen tulevaisuus ja kulttuuri. Kaikista näistä ja monista muistakin asioista Wilenius keskustelee oppineesti ja ymmärrettävästi. Joukossa olevat teoreettiset viittaukset ja pointit ovat kiinnostavia lisiä faktapitoiseen esitykseen.

Tulevaisuuskirjan alussa todetaan aivan oikein että emme tiedä tulevaisuudesta juuri mitään. Tulevaisuus on ”salattu maailma” ja sen täsmällinen tietäminen on ”harhaa”. Tulevaisuus on ”toisenlainen kuin miltä se näyttää”. Sattuma on aina pelissä mukana. Tähän ymmärrykseen nähden Tulevaisuuskirjassa on hämmästyttävän paljon asioita, joita esitetään melkoisella varmuudella. Mutta on myönnettävä että esitetyt ”visiot” ovat todella mielenkiintoisia ja niitä voi pitää valistuneina arvauksina. Itse pidän aivan keskeisenä Wileniuksen perspektivismiä: ”todellisuus ei ole yhtenäinen ja yksiselitteinen vaan vaatii avautuakseen erilaisia perspektiivejä” (s. 23).  Wileniuksen analyysi tarjoaa meille juuri tällaisia todellisuutta avaavia perspektiivejä.

Kirjan erilaiset teemat on koottu hyvin yhteen kaaviossa kuudennen aallon avaintekijöistä 2010-2050 sivulla 66. Keskiössä on kuudennen aallon avainteknologia, älykäs teknologia ja sen mahdollistamat älykkäät ratkaisut. Perusulottuvuuksia ovat

Avain megatrendit

• Globalisoituminen ja uusi geopolitiikka
• Demografinen muutos ja yhteiskunnan ikääntyminen

Avain innovaatioalustat

• Resurssitehokkaiden teknologioiden kasvu
• Biotalouden nousu
• Digitalisoituminen ja teollisen internetin kasvu
• Terveyspalvelujen kysynnän laajentuminen

Yhteiskunnallisen muutoksen airueet ovat

• Kasvavat ympäristöongelmat
• Webin mahdollistama uusi kansalaisyhteiskunta
• Kompleksisten yhteiskuntien kriisiytyminen

Perusvoimana on resurssituottavuuden etsintä.

Tämän kaavion taustalla on selvästi resurssien niukkuus ja ilmastonmuutoksen aiheuttama uhka elämälle ja ihmisille. Ratkaisua haetaan älykkäästä teknologiasta, jonka avulla luodaan aivan uusia tapoja edistää materia- ja energiatehokkuutta ja  kierrätystä. 

Wileniuksen mukaan maailman tragedia on voimavarojen jatkuva hukkaaminen. Tämä ei koske vain luonnonvaroja vaan ihmisten voimavarojen hukkaamista. Kuudennen aallon aikapommeja ovatkin materiaalisia ja henkisiä voimavaroja surutta tuhlaava talous ja sitä tukevat elämäntavat ja yhteiskunnassa kasvava eriarvoisuus (s. 70).

Tulevaisuuskirjan kaikkein vakuuttavimpia osia ovat ne, joissa käsitellään niukkuutta, ilmastonmuutosta ja energiakysymyksiä. Näitä asioita Wilenius on käsitellyt vuosikausia ja asiantuntemus on vahvaa. Toinen vaikuttava teema on johtaminen, jossa nousee esiin inhimillisen pääoman suuri merkitys yrityksille. Työntekijöiden yksilölliset tarpeet kehittyä työssään on tunnistettava. Yksilöitä on johdettava arvoilla, visioilla ja kunnioituksella. Wileniuksen kokemukset maailman suurimman yksityisen vakuutuslaitoksen Allianzin palveluksessa ovat antaneet hyvän näköalapaikan finanssimaailmaan. Tätä koskevat kuvaukset olivat ainakin minulle kirjan antoisimpia kohtia (ks. Luku 6. Talouden tarkoitus).

Wileniuksen monet vierailut Piilaaksossa näkyvät hyvin hänen elävässä kuvauksessaan Piilaakson dynamiikasta ja yrittäjyydestä. Analyysi Piilaakson kulttuurista sivuilla 141-143 on todella osuva ja vastaa myös omia kokemuksiani Piilaaksosta.

Suomen mahdollisuus

Mitä tulevaisuuden tutkija mahtaa sanoa Suomen tulevaisuudesta? Suomi on jäänyt kehityksessä jälkeen monista verrokkimaista, kuten Ruotsista, Saksasta ja Hollannista. Investoinnit ovat pudonneet ja perusteollisuus ei ole kyennyt uudistumaan. Positiivista kehitystä on kuitenkin tapahtunut nuorissa yrityksissä, jotka tarjoavat uudenlaisia palveluja hyödyntäen digitaalista teknologiaa, kuten esineiden internetiä ja pilvipalveluja. Teollisuuden piirissä puhdas teknologia, cleantech on lähtenyt kasvuun: ”parhaiten vetää energiatehokkuus ja sen jälkeen puhtaat prosessit, materiaalit ja tuotteet” (s 194). Peliala mainitaan menestysalueena.

Terveydenhoito on yksi suurista kasvualoista kuudennessa aallossa, Wilenius toteaa. Hän ennakoi terveydenhuoltoon ja hyvinvointiin liittyvän liiketoiminnan kasvavan maailman suurimmaksi toimialaksi.

Metsäteollisuuden tulevaisuus puhututtaa Wileniusta eniten. Metsäala on keskellä koko yhteiskuntaa ravistelevaa materiaalivallankumousta, missä uusiutumattomista raaka-aineista siirrytään biopohjaisiin uusiutuviin raaka-aineisiin, tuotteisiin ja palveluihin. Wilenius analysoi metsäalan siirtymää transitioteorian käsitteillä. Viitekehyksenä on kuudes aalto. Sosioteknisessä regiimissä (eli toimialoilla) siirrytään paperiteollisuudesta metsän ja kuidun jalostavaan hyötykäyttöön. Innovatiivisia erikoistumisalueita ovat:

• Biopohjaiset kemikaalit ja toisen sukupolven biopolttoaineet
• Luonnonkuitupohjaiset korvikkeet uusiutumattomille raaka-aineille
• Rakennus- ja pakkausmateriaalit
• Puudesign
• Life science (esim. lääkkeet ja Xylitol)
• Matkailu

Suomi on jäänyt energiapolitiikassa ”menneille vuosikymmenille”.  Turvaudumme yhä fossiilisiin polttoaineisiin ja ydinvoimaan. Laiminlyömme uusiutuvan energian tuotantoon liittyvät liiketoimintamahdollisuudet.

Lopuksi Wilenius suuntaa huomiomme suomalaisen rahoitusalan haasteisiin. Wileniuksen asiantuntemus pääsee taas tässä hyvin esiin:

• Finanssiala on ylisäädelty ja veropolitiikkaa poukkoilevaa
• Innovatiivista toimintaa ei osata rahoittaa
• Finanssialan on muututtava toimintaympäristön mukana: erityisesti pk-sektorin yrityksiä on rahoitettava
• Rahoittajien on ymmärrettävä yritysten verkottumista ja ekosysteemin rakentamista

Näiden ongelmien ratkaisemiseksi suomalaista rahoitusalaa on kehitettävä systemaattisesti. On tartuttava uusiin rahoitusmuotoihin, kuten joukkorahoitukseen. Omaisuuden siirtymistä sukupolvelta toisemme pitäisi edistää. Kokeilukulttuuria pitäisi suosia myös rahoituksessa. Wileniuksen mukaan suomalainen rahoitusala on hyvin konservatiivinen ja kaukana asiakaskekseistä toimintamallista.

Guggenheim-museo

Guggenheim-museohanke on viime vuosien merkittävin kulttuurihanke Suomessa. Se on jakanut kulttuuripiirejä eri leireihin, mutta kukaan ei enää vakavissaan vastusta itse hanketta. Toteutuessaan museo lisäisi huomattavasti kiinnostutusta kulttuuria kohtaan. Helsinki Guggenheim-museon konsepti on uusi sisältäen kansainvälisten kokoelmien lisäksi suomalaisen nykytaiteen, arkkitehtuurin ja designin esittelyä. Museon vetovoima olisi omaa luokkaansa ja nostaisi Helsingin yhdeksi Pohjois-Euroopan kiinnostavimmaksi taidekaupungiksi. Kaikki nämä seikat puoltavat myös julkisen rahoituksen suuntaamista hankkeelle. Museorakennus olisi suomalaisten omistuksessa kun taas museon toiminnasta vastaisi Guggenheim säätiön huipputiimi yhdessä suomalaisten asiantuntijoiden kanssa.

Markku Wilenius kannatta Guggenheim museota, perustellen sitä omasta tulevaisuuden tutkijan näkökulmastaan. Wilenius kirjoittaa viitaten Suomen vetovoimaisuuteen:

”Tätä ympäristöltään vetovoimaista ja monikulttuurista Suomea on ryhdyttävä rakentamaan entistä määrätietoisemmin, sillä se on tulevan menestyksen elinehto. Siksi Guggenheim-museon kaltaiset aloitteet ovat meille tärkeitä. …
Olen ottanut Guggenheim-hankkeen esille siksi, että Suomen tulevien vuosikymmenien yksi tärkein haaste on, kuinka tästä maasta tehdään monikulttuurisempi ja avoimempi.” (s. 174-175)

Suuren aaltojen teoria

Kirjan viitekehyksenä on Nikola Kondratjevin suurten aaltojen tai syklien teoria. Tämän teorian mukaan modernit taloudet muuttuvat 40-60 vuoden aalloissa. Aaltoja määrittävä tekijä on aikakauden keskeinen teknologia. Kun aallot alkoivat vaikutta 1700-luvun lopulla, niin nyt elämme siirtymäkautta 5. aallosta 6. aaltoon. Saadaksemme otetta aaltoihin, on tunnettava niiden dominoivat teknologiat. Ne menevät järjestyksessä 1) höyrykone, 2) rautatiet ja teräs, 3) sähköistyminen ja kemikaalit, 4) autot ja petrokemikaalit ja 5) digitaalinen teknologia. Nyt olemme siis siirtymässä kuudenteen aaltoon, jonka määräävä teknologia on Wileniuksen mukaan ”älykäs teknologia” tai, painottaen edessä olevaa niukkuutta, ”älykkäät resurssitehokkaat teknologiat”.

Kannattaa huomioida että Wilenius nimeää kuudennen aallon ydinteknologian älykkääksi teknologiaksi. Tämä on nähdäkseni digitaalisen teknologian uusi vaihe enemmän kuin uusi teknologia. Mutta kieltämässä esineiden internet tai kaiken internet, kuten nykyään myös sanotaan, pilvipalvelut, lisätty todellisuus ja tekoäly merkitsevät laadullista muutosta digitalisaatiossa. Samaan aaikan älykkäät matkapuhelimet tarjoavat jatkuvan pääsyn globaaleihin tietovarantoihin.

Älykkääseen teknologiaan kuuluu myös robotiikka. Itse olisin nostanut robotit ja niiden tuoman vallankumouksen aivan keskeiseen asemaan. Robotit ovat jo arkipäivää teollisuudessa, mutta lähivuosina robotit tulevat palvelualoille ja liikenteeseen. Itseohjautuva auto on itse asiassa robotti. Robotit tulevat hoivapalveluihin, pelastustehtäviin, opetukseen ja kauppaan (arvopaperikauppa on jo robottien ohjaamaa). Robotit mullistavat myös sodankäynnin. Robottien älykkyys ylittää pian ihmisten älykkyyden ja hahmontunnistuksen avulla ne näkevät kaiken ja osaavat tulkita ihmisten tunnetiloja.

Kun aikakausi vaihtuu määräävän teknologian muuttuessa, koko yhteiskunta kokee syvällisiä muutoksia. Uudesta teknologiasta tai innovaatiosta ”seuraa paitsi talouden kehitystä ja tuottavuuden kasvua myös yhteiskunnallisia ja kulttuurisia muutoksia” (s. 55).  Uudet teknologiat muuttavat ”yhteiskunnan henkistä ylärakennetta” (s. 59).

Tästä ylärakenneteesistä Wilenius ottaa kaiken irti. Oli kysymyksessä mikä tahansa tulevaisuuden suuri muutos, se kytketään kuudennen aallon aikaan saamiin muutoksiin. Itse en ole aina vakuuttunut, että kytkennät ovat niin suoria kuin teksti antaa ymmärtää. Mutta joka tapauksessa suurten syklien teoria antaa ryhtiä ja holistisuutta usein niin fragmentaariseen tulevaisuuden tutkimukseen.

Hakematta suurten syklien teoriasta tulee mieleen Marxin kehittämä materialistien historiankäsitys, jonka klassinen muotoilu on Marxin Kansataloustieteen arvostelua johdannossa.

”Elämänsä yhteiskunnallisessa tuotannossa ihmiset ovat tiettyjen välttämättömien, heidän tahdostaan riippumattomien suhteiden, tuotantosuhteiden alaisia ja nämä vastaavat heidän aineellisten tuotantovoimiensa tiettyä kehitysastetta. Näiden tuotantosuhteiden kokonaisuus muodostaa yhteiskunnan taloudellisen rakenteen, sen reaaliperustan, jolle kohoaa oikeudellinen ja poliittinen ylärakenne, ja tätä päällysrakennetta vastaavat tietyt yhteiskunnallisen tietoisuuden muodot.”

Marx ennusti perustan ja päällysrakenteen, tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden joutuvan enemmin tai myöhemmin ristiriitaan joka purkautuu vallankumouksena. Suurten syklien teoria uskoo useisiin pieniin vallankumouksiin, joita Joseph Schumpeter kutsui luovaksi tuhoksi.

Tällä viittauksella Marxiin en suinkaan väitä Markku Wileniusta materialistiksi. Päinvastoin, Wilenius puhuu innokkaasti tietoisuuden vallankumouksesta.

”Kehkeytymässä oleva aikakausi ei tule olemaan vain älykäs vaan myös tietoinen. …  Todellinen kuudennen aallon yhteiskunta  voi perustua vain tietoisuuden kasvuun ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen parempaan laatuun” (s. 225).

Tietoisuuden vallankumouksessa on kyse sosiaalisen tietoisuuden tai tajunnan syntymisestä.  Tässä Wilenius tekee tärkeän erottelun kollektiivisen ja sosiaalisen tietoisuuden välillä. Kollektiivinen tietoisuus on kollektiivin ylivaltaa yksilön yli. Sosiaalinen tietoisuus taas on ihmisen itsensä omaksumaa yhteisvastuuta ja tietoisuutta ympäröivästä maailmasta. ”Kuudennessa aallossa ihminen liittyy osaksi yhteisöään omilla tietoisilla valinnoillaan”. (s. 187).

Kuudes aalto kutsuu esiin ihmisen ja nojautuu ihmisen arvoihin ja tietoisuuteen. Aineellinen kulutus ei voi enää lisääntyä, joten hyvä elämä rakentuu tulevaisuudessa henkisyyden varaan.