keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Mikä oli merkittävää 2010-luvulla?



Vuosikymmenen vaihtuminen koskee kaikkia mutta se on samalla hyvin henkilökohtainen tapahtuma. Ei niin että tähän vaihtumiseen liittyisi jotain aivan erityistä, joka poikkeaisi vaikkapa vuoden 2018 vaihtumisesta vuoteen 2019. Mutta olemme luoneet kymmenlukujärjestelmän, jonka mukaan hahmotamme myös ajan kulua. Katsauksia menneeseen vuosikymmeneen saadaan lukea runsaasti, mutta nyt haluan tuoda esiin 2010-luvun omasta näkökulmastani

Trump yllätti


Olimme Kaliforniassa, kun Donald Trump voitti presidentinvaalit ja Hillary Clinton hävisi. Seurasimme vaalilaskentaa Berkeleyssä ja laskennan edetessä radikaalin yleisön reaktiot muuttuivat epäuskosta syvään pettymykseen. Kukaan ei voinut ymmärtää, miten Trump oli voittanut esivaalin ja tullut konservatiivien ehdokkaaksi. Vielä vaikeampi oli ymmärtää, miten hän saattoi voittaa vaalit ja kääntää siniset alueet punaisiksi.  Myöhemmin on selvinnyt, että Trump voitti vaalit ”hävinneiden” äänillä; häntä äänestivät globalisaation ja taloudellisen kehityksen murjomat tavalliset ihmiset. Trumpin politiikka on aiheuttanut suurta levottomuutta paitsi kotimaassaan myös kansainvälisesti. Suurella vaivalla ja usein jopa Yhdysvaltojen vahvalla vedolla rakennettu kansainvälinen sopimusjärjestelmä on murtumassa. Ilman sitä pienet valtiot ovat suurten armoilla.


IPCC aiheutti shokin


Vuonna 2018 ilmestyi hallitustenvälisen ilmastonmuutosta selvittävän paneelin IPCC:n raportti, joka oli shokki. Meillä on kymmenen vuotta aikaa rajoittaa ilmakehän lämpeneminen 1,5 asteen nousuun. Jos siinä ei onnistuta, ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat paljon dramaattisemmat kuin aikaisemmin on oletettu. Nyt näyttää siltä, että asennemuutos on vihdoin tapahtumassa niin kansalaisten piirissä kuin paikallisessa ja kansallisessa hallinnossa. Myös monet yrityksen ovat ilmaisseet pyrkivänsä kestävään kehitykseen. Nuorison herääminen antaa toivoa; Greta Thunbergin aloittama koululakko-liike on tästä hyvä esimerkki. Sen sijaan Trumpin päätökset sanoutua irti Pariisin ilmastosopimuksesta ja Obaman tekemien merkittävien ympäristöpäätösten purkaminen vievät kehitystä taaksepäin. Tunnistan myös itsessäni ilmastoahdistuksen, jota vaivaa monia muitakin.

Kapitalismi on rikki


Ilmastomuutos on kiihdyttänyt keskustelua kapitalismin tulevaisuudesta. Merkittävät taloustieteilijät yhtyvät väitteeseen, että kapitalismi on rikki. Tätä puoltaa kaksi seikkaa: 1) markkinat eivät kykene yksin ratkaisemaan ilmastokriisiä, tarvitaan julkista hallintoa, ja 2) kapitalismi jakaa hyvinvointia ja varallisuutta todella epäoikeudenmukaisesti, eriarvoisuus on kasvussa. Kaiken lisäksi nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa: ilmastomuutoksen seuraukset tuntuvat ensimmäisenä ja raskaimmin köyhien ja vähäosaisten elämässä. Jonkinlainen kapitalismin ”korjausliike” on välttämätön. Mutta juuri siihen tarvittaisiin kansainvälistä sopimusjärjestelmää: yksittäinen maa voi tehdä suhteellisen vähän ja saattaa vaarantaa kansalliset edut. On kiinnostavaa, että kapitalismi kriisi tekee Marxin taas uudella tavalla ajankohtaiseksi (Vrt. Piketty). Ehkä Marxin harrastus 70-luvulla ei mennyt hukkaan!

Digitalisaatio nyt!


Mennyt vuosikymmen oli digitalisaation kiihtymisen aikaa. Tämä näkyy selvimmin sosiaalisen median merkityksen kasvussa ja älypuhelimien yleistymisessä. Kaikki tuntuvat olevan verkossa ja muodostavan mielipiteensä mediavaikuttajia seuraten. Some on antanut kaikille äänen, mutta äänekkäimpiä ovatkin olleet populistit, jotka toistavat yksinkertaisia meemejä. Vaikka kapitalismin kriisi selittää osittain populismin nousun, niin se ei olisi ollut mahdollista ilman sosiaalista mediaa.

Digitalisaation merkittävimmät vaikutukset ovat kuitenkin somen ulkopuolella. Tästä on hyvänä esimerkkinä tekoälyn nopea kehittyminen ja levittäytyminen lähes kaikkiin palveluihin ja tietojärjestelmiin. Algoritmit ratkaisevat ongelmia, tekevät analyysejä ja käsittelevät massadataa. Tämä antaa mahdollisuuden aivan uuden tyyppisiin palveluihin, mutta myös ihmisten kontrolliin. Julkisuudessa on eniten keskustelut ihmistyön korvaamisesta algoritmeilla: tämä saattaa aiheuttaa valtavaa työttömyyttä. 

"Irtotyö"  korvaa palkkatyön


Työn luonne on muuttunut. Työ ei ole enää samalla tavalla sidottu paikkaan ja aikaan, kuin fyysinen työ on ollut. Työ ei enää edellytä työsuhdetta, jolloin irtaudutaan palkkatyöstä ja siirrytään yrittäjämäiseen työntekoon. Tällainen ”irtotyö” tehdään yhä useammin erilaisten alustojen kautta, joissa työn tarjoaja ja työn ostaja kohtaavat. Alustan omistaja kuitenkin ”verottaa” kaikkia transaktioita, eli perii niistä maksuja, jotka voivat olla jopa kymmeniä prosentteja liikevaihdosta. Digitalisaation aikaansaamat muutokset työn tekemisessä ja työn kysynnässä ovat lisänneet perustulon suosiota. Perustulo turvaa toimeentulon pätkätöiden välissä tai työttömyyden kohdatessa. Kysymys perustulosta on ratkaistava alkavan vuosikymmenen aikana.

Maahanmuutto - hyvä ja paha


En ole unohtanut pakolaiskriisiä. Kaikkialla populistiset liikkeet ovat nostaneet kansallisuuden kärkiteemakseen ja hyökänneet voimakkaasti maahanmuuttoa vastaa. Maahanmuutto riistäytyi vuonna 2015 Euroopassa käsistä, kun pakolaisia alkoi virrata Syyriasta. EU ei ollut varautunut tällaiseen ja yhä edelleen selkeät linjaukset puuttuvat. Populismin vetovoima on estänyt maltillisia puolueita harjoittamasta politiikkaa, jolla pakolaiskriisi voitaisiin ratkaista. Taloustieteellinen tutkimus vahvistaa, että maahanmuutto lisää vastaanottajamaissa taloudellista aktiivisuutta ja talouskasvua. ”Elintasopakolaisuus” on juuri oikeanlaista maahanmuuttoa, jonka salliminen vähentää paineita hallitsemattomaan pakolaisuuteen.

Alkava vuosikymmen ihmiskunnan haastavin ikinä


Onko tämä se vuosikymmen, jolloin ilmastonmuutos saadaan hallintaan? Edistystä tapahtuu, se on selvä. Teknologia on nyt avainasemassa. Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä, etenkin aurinko- ja tuulienergialla, on suuri harppaus. Teknologian ansiosta liikenne voidaan sähköistää ja asumisen hiilijalanjälkeä pienentää. Esimerkkejä on loputtomasti. Katseet siirtyvät nyt päätöksentekijöihin: kykenevätkö he tekemään tarvittavat ratkaisut, esimerkiksi päästökaupassa. Päätöksenteko on nyt vaikeata, koska populistit ovat vastassa. Nyt on kova kysyntä poliittiselle johtajuudelle! Mutta samaan aikaan tarvitaan äärimmäisen vahvaa kansanliikettä, joka vaatii päätöksiä, tekee aloitteita ja ottaa itse vastuuta. Tässä kansanliikkeessä haluan olla mukana. 


Entä oma vuosikymmeneni?


Omassa elämässäni suuri tapahtuma oli siirtyminen vuoden 2014 alusta Jyväskylän yliopistosta eläkkeelle, tai niin kuin sanon, vapaaksi tutkijaksi. Professuuri ja Agora Centerin johtajuus olivat merkittävä vaihe elämässäni - työuran huipentuma. Siirtyminen vapaaksi tutkijaksi oli todellista. On ollut aikaa lukea, pohtia ja kirjoittaa. Päätin myös kirjoittaa kirjan pitkään miettimästäni relativismista. Näkökulmarelativismi  ilmestyi 2018 Jyväskylän yliopiston SoPhi julkaisusarjassa. Laadin kirjasta myös englanninkielisen edition, joka ilmestyy vuoden 2020 alussa nimellä Viewpoint Relativism (kustantaja Springer). Olisiko mahdollista, että pääteokseni olisi ilmestynyt vasta nyt?

Perheellemme kulunut vuosikymmen oli suuren ilon ja surun aikaa. Molemmat vanhempani ja anoppi kuolivat korkean iän saavuttaneina. Mutta elämän on jatkuttava.  Poikamme perheeseen syntyi kaksi suloista tyttöä, Vilja ja Verna, rakkaat lapsenlapsemme.

70 vuotta täyttäneenä olen asettanut päätavoitteekseni alkavalla vuosikymmenellä pitää itseni hyvässä kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Fyysinen puoli on kuntosalia, kävelyretkiä ja hyviä unia. Henkinen hyvinvointi on perheen parissa olemista, ystävien tapaamista, kiinnostavaa luettavaa ja sananvapauden käyttöä. Tämä ei jää viimeiseksi blogiksi.