Globalisaatio ja digitalisaatio etenevät ja muuttavat
syvällisellä tavalla yhteiskunnan ja talouden rakenteita ja toimintalogiikkaa. Eniten
huomiota on viime aikoina saanut tämän kehityksen vaikutukset työhön ja
työllisyyteen. On arveltu, että digitalisaatio ja etenkin automaatio,
robotiikka ja tekoäly hävittävät valtavasti työpaikkoja. ”Kaikki, mikä voidaan automatisoida,
automatisoidaan.”
Digitalisaatio nostaa tuottavuutta ja arvatenkin kiihdyttää
talouskasvua. Se mikä on nyt muuttunut, on pitkään vallinnut yhteys
talouskasvun ja hyvinvoinnin välillä. Talouskasvu ei enää lisääkään ihmisten
hyvinvointia, niin kuin tähän asti on tapahtunut. Tulo- ja varallisuuserot
syvenevät äärisesimerkkinä se että 9 maailman rikkainta ihmistä omistaa yhtä
paljon kuin maailman köyhin puoli väestöstä.
Tässä taustaa sille Demoksen ja Sitran yhteiselle raportille
Katse ylös kuopasta mahdollisuuksiin,
jota olin kirjoittamassa Juha Leppäsen, Roope Mokan ja Aleksi Neuvosen kanssa. Raportti
(tai Sitran kielellä ”muistio”) julkistettiin 12.1.2017 Sitrassa osana Sitran
juhlavuoden avausta. Sitrahan perustettiin Eduskunnan lahjana ja panoksena tutkimukselle
ja teknologialle 50 vuotta sitten.
Tässä blogissa esittelen ja pohdin raportin sanomaa.
Arvonmuodostus
Raportissa kysytään, voidaanko vanhalla politiikalla enää
vastata uusiin haasteisiin, kun talouskasvun ja hyvinvoinnin yhteys on katkennut.
Joudumme kyseenalaistamaan täystyöllisyyden poliittisen tavoitteen.
Ehdotuksemme ovat rohkeita, sillä kaikki poliittiset
ohjelmat ja kaikki viimeaikaset hallitukset ovat tähdänneet tuottavuuteen, talouskasvuun
ja työpaikkojen lisäämiseen. Samaan hengenvetoon todetaan, että ei työpaikkoja
voida politiikalla luoda.
Murroksen takana ovat arvonmuodostuksen logiikan muutokset
digitalisaation ja globalisaation vaikutuksesta. Väitämme että arvontuotanto on
ajateltava uudelleen. Arvon käsite on liian epämääräinen ja ehdotamme
erotettavaksi kaksi erilaista arvon käsitettä. Toisaalta on taloudellista arvoa, joka syntyy ja
punnitaan markkinoilla, ja toisaalta on yhteiskunnallista
arvoa, joka syntyy ihmisten toiminnasta.
Taloudellinen arvo
Globaaleissa ja digitaalisissa arvoketjuissa taloudellinen
lisäarvo virtaa ei toimijoille. Tuotannon osuus arvonmuodostuksessa pienenee ja
raaka-aineiden, suunnittelun ja jakelun
osuus kasvaa. Kohtalon kysymys Suomen taloudelle on, minkä paikan
suomalaiset yritykset saavat arvoketjuissa. Digitalisaation aikaansaama
tuottavuuden nousu (automaatio, robotiikka, tekoäly, IOT) vähentää vääjäämättä
rutiinityön määrää ja tarvetta yhteiskunnassa. Alustatalous merkinnee sitä,
että arvonnappaajat eivät välttämättä työllistä juuri ollenkaan. Vienti ei
kerro oikeastaan mitään siitä kuka arvon saa. Tuotannon osuus lopullisen
tuotteen hinnasta on murto-osa.
Arvonluonnin uusi logiikka aiheuttaa sen, että tuottavuuden
nousu tai edes talouskasvu eivät enää lisääkään työpaikkoja, ainakaan
teollistuneissa maissa. On tietysti mahdotonta ennustaa mitä työpaikoille
todella tapahtuu, mutta yleinen näkemys on, että rutiinityöt vähenevät etenkin
teollisuudessa. Automaatio ja tekoäly tunkeutuvat myös toimistoihin, kun
vaativia asiantuntijatehtäviä voidaan siirtää älykkäille ohjelmistoille.
Aikaisemmissa teollisissa vallankumouksissa hävinneiden työpaikkojen
sijalle on enemmin tai myöhemmin syntynyt uudenlaisia työpaikkoja. Aluksi
teknologinen murros hävittää vanhaa teollisuutta ja vanhoja ammatteja, kunnes
uusia ammatteja ja työpaikkoja alkaa syntyä.
Itse uskon, että edessä on suhteellisen pitkä epävarmuuden
aika, jolloin työpaikkoja häviää nopeammin kuin uusia syntyy. On luultavaa,
että kasvava osa väestöä on vailla työhön perustuvia tuloja. Mikä on heidän
asemansa yhteiskunnassa? Tähän vastaamiseksi meidän on tutkittava yhteiskunnallisen
arvon tuotantoa.
Yhteiskunnallinen arvo
Yhteiskunnallinen arvo liittyy aktiiviseen kansalaisuuteen ja kansalaisyhteiskuntaan. Työ ei ole
ainoa ihmiselle tärkeä aktiviteetti. Tuotannosta erillään olevaa aktiviteettia
sanotaan usein toiminnaksi. Toiminta tapahtuu ihmisten välisissä verkostoissa,
yhteisöllisellä areenalla. Toiminnan tärkein piirre on sen kyky luoda uusia arvoja
ja merkityksiä. Toiminta ylläitää yhteiskunnallista koheesiota ja luottamusta,
jotka ovat koko yhteiskunnan perustana. Toiminnalla on myös valtava merkitys ihmisille
itselleen. Keskinäisessä toiminnassa ihmiset kokevat itsensä arvokkaiksi ja
elämänsä mielekkääksi.
Tällaisen toiminnan mittaaminen taloudellisella arvolla on
mahdotonta ja turhaa. On jopa vaarallista monetarisoida (eli muuttaa rahaksi)
ihmisten elämää ja siirtää ihmisen kaikki toiminta vertouksen ja rahatalouden
piiriin. (Mitä olisi rakkausvero?) Tämän takia taloustieteessä ei ole osoitettu
juuri minkäänlaista ymmärrystä toimintaa kohtaan.
Palkkatyöstä on tehty markkinatalouden
yhteiskuntafilosofiassa itseisarvo. Mutta on hyvä perusteet väittää, että
palkkatyö (labor) on nykyisen teollisen ajan talousjärjestelmän synnyttämä
menetelmä jakaa vaurautta. Se on siis vain toimeentulon väline. Sen sijaan
toiminta, aktiivisuus, ja luovuus ovat yhteiskunnan ja ihmisyyden kestävänä perustana,
joten Hannah Arendt osoittaa kirjassaan Vita Activa. Yhteiskunta tarvitsee
tietysti myös elämän välttämättömyyksien tuotantoa, mutta tämän vaatima panos
tulee hoidettua entistä vähäisemmällä työpanoksella.
Taloudellinen ja yhteiskunnallinen arvonmuodostus ovat
toisistaan riippuvia. Taloudellinen arvonmuodostus luo aineellista hyvää,
toimeentuloa ja vaurautta - jotain mitä kuluttaa. Yhteiskunnallinen arvonmuodostus puolestaan on yhteiskunnaan henkinen perusta. Se puolestaa vaikuttaa taas
siihen kuinka aktiivisia, motivoituneita ja osaavia ihmiset ovat ottamaan
paikkansa yhteiskunnassa. Ja kuinka poliittisia he ovat!
Toimeentulon uudet lähtökohdat
Olemmeko menossa yhteiskuntaan jossa ne, jotka eivät ole
palkkatyön piirissä, ovat tuomittuja köyhyyteen? Väitän, että jos emme uudista
sosiaaliturvan perusteita, köyhyys tulee lisääntymään.
Teollinen yhteiskunta rakensi monimutkaisen
sosiaaliturvajärjestelmän palkkatyön varaan. Siihen kuuluvat työeläkkeet,
ansiosidonnainen työttömyysturva, ansiosidonnainen vanhempainraha jne. Tämän
järjestelmän tueksi on kerätty kymmenien miljardien rahastot. Työssä kävijöille
on myös muita etuuksia, kuten pääsy työterveyspalvelujen piiriin. Verotuskin
rakentuu merkittävässä määrin työtulojen verotukseen. Näemme että valtavat
yhteiskunnalliset järjestelmät toimivat työssäkäyvien eduksi ja edellyttävät
korkeaa työllisyyttä. Siksi asian pienikin epäileminen synnyttää voimakkaita
reaktioita.
Jos toimeentulo ei enää tulevaisuudessa voi rakentua
palkkatyön varaan, niin ainoita jäljelle jääviä mahdollisuuksia on katsoa
kansalaisyhteiskuntaan ja kansalaisuuteen. Tämä ei ole vierasta nykyisellekään järjestelmälle, sillä Kelan kautta kulkevat etuudet kuten
kansaneläkkeet, asumistuki, toimeentulotuki, peruspäivärahat jne. perustuvat
”kansalaisuuteen” tai tosiasiassa asumiseen.
Perustulo liikkuu tällä samalla kansalaisuusperustaisella
kentällä. Perustuloa ei pidä nähdä sosiaalipolitiikan valossa, vaan se on
toimeentuloa turvaava järjestelmä, joka sallii ihmisen käyttää omaa osaamistaan
ja luovuuttaan parhaimmaksi katsomallaan tavalla. Se on eräänlaista kansalaispalkkaa, joka
rahoitetaan verotuloilla.
Tulevaisuuden universaali sosiaaliturvan malli rakentunee
merkittävästä kansalaisuusperustaisesta perustulosta täydennettynä erilaisilla projektimaisilla
ja yrittäjämäisillä ansaintamuodoilla. Ekonomistit kysyvät oikeutetusti, jos ja
kun työvoima supistuu, niin millä ihmeellä julkiset palvelut ja etuudet
rahoitetaan. Raportissamme nostetaan esiin uusia ideoita verotuksen
kehittämiseksi. Yksi mahdollinen verotuskohde ovat transaktiot eli verkossa
tapahtuvan vaihdannan verotus. Tässä voidaan pienillä kertamaksuilla kerätä
valtavia summia veroja.
Ansainnan mahdollisuudet lisääntyvät
Uusi digitaalinen teknologia muuttaa myös ansainnan
mahdollisuuksia. Omaa osaamista voidaan myydä digitaalisilla alustoilla ja oma
työpanos voidaan kombinoida muiden työpanoksiin globaaleissa verkostoissa. Palveluksia voidaan vaihtaa myös ilman välikäsiä
ja rahaa, kuten jakamistaloudessa tapahtuu. Alustatyö ja alustatalous avaavat
aivan uuden polun toimeentulolle. Mihin kaikkeen se yltää on avoin kysymys, mutta kieltämättä mahdollisuudet kytkeytyä arvoverkkoihin ovat huikeita.
Analyysistämme nousee esiin kaksi isoa haastetta. Toinen on
ihmisten osaamisen jatkuva kehittäminen ja toinen on digitaalisen maailman
pitäminen kaikille avoimena. Yhteiskunnalla ei voi olla parempaa tapaa
valmistautua tulevaan kuin nostaa ihmisten osaamistasoa ja erityisesti kehittää
”kansalaistaitoja” eli aktiivisuutta, joustavuutta, yhteisöllisyyttä ja
metataitoja kuten kykyä hyödyntää digitaalisia palveluja.
Toinen haaste on turvata kaikille pääsy digitaalisiin
verkkoihin. Verkon pitää olla vapaa ja ”neutraali”, mikä takaa digitaalisen
tasa-arvon. Tämä ei tarkoita vain ”lukuoikeutta” vaan oikeutta tuottaa
sisältöjä verkkoon ja olla digitaalisen maailman aktiivinen kansalainen.
Jos nämä kaksi asiaa eli osaaminen ja pääsy verkkoihin on
hoidettu kunnolla, meidän ei tarvitse olla niin huolissamme siitä jakautuuko
yhteiskunta niihin, joilla on, ja niihin, joilla ei ole.
***
Ei voi kieltää, että kuopasta ylös pääseminen on vaikeaa. On
vaikeaa ajatella asioita uusiksi ja kuvitella toisenlainen tulevaisuus. Tässä
raportissamme avaamme kuitenkin uuden positiivisen näkökulman murrokseen: digitaalinen tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia aktiivisille kansalaisille.