tiistai 17. tammikuuta 2017

Uuden ajan työ ja toimeentulo


Globalisaatio ja digitalisaatio etenevät ja muuttavat syvällisellä tavalla yhteiskunnan ja talouden rakenteita ja toimintalogiikkaa. Eniten huomiota on viime aikoina saanut tämän kehityksen vaikutukset työhön ja työllisyyteen. On arveltu, että digitalisaatio ja etenkin automaatio, robotiikka ja tekoäly hävittävät valtavasti työpaikkoja. ”Kaikki, mikä voidaan automatisoida, automatisoidaan.”

Digitalisaatio nostaa tuottavuutta ja arvatenkin kiihdyttää talouskasvua. Se mikä on nyt muuttunut, on pitkään vallinnut yhteys talouskasvun ja hyvinvoinnin välillä. Talouskasvu ei enää lisääkään ihmisten hyvinvointia, niin kuin tähän asti on tapahtunut. Tulo- ja varallisuuserot syvenevät äärisesimerkkinä se että 9 maailman rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin maailman köyhin puoli väestöstä.

Tässä taustaa sille Demoksen ja Sitran yhteiselle raportille Katse ylös kuopasta mahdollisuuksiin, jota olin kirjoittamassa Juha Leppäsen, Roope Mokan ja Aleksi Neuvosen kanssa. Raportti (tai Sitran kielellä ”muistio”) julkistettiin 12.1.2017 Sitrassa osana Sitran juhlavuoden avausta. Sitrahan perustettiin Eduskunnan lahjana ja panoksena tutkimukselle ja teknologialle 50 vuotta sitten.

Tässä blogissa esittelen ja pohdin raportin sanomaa.

Arvonmuodostus


Raportissa kysytään, voidaanko vanhalla politiikalla enää vastata uusiin haasteisiin, kun talouskasvun ja hyvinvoinnin yhteys on katkennut. Joudumme kyseenalaistamaan täystyöllisyyden poliittisen tavoitteen.

Ehdotuksemme ovat rohkeita, sillä kaikki poliittiset ohjelmat ja kaikki viimeaikaset hallitukset ovat tähdänneet tuottavuuteen, talouskasvuun ja työpaikkojen lisäämiseen. Samaan hengenvetoon todetaan, että ei työpaikkoja voida politiikalla luoda.

Murroksen takana ovat arvonmuodostuksen logiikan muutokset digitalisaation ja globalisaation vaikutuksesta. Väitämme että arvontuotanto on ajateltava uudelleen. Arvon käsite on liian epämääräinen ja ehdotamme erotettavaksi kaksi erilaista arvon käsitettä. Toisaalta on taloudellista arvoa, joka syntyy ja punnitaan markkinoilla, ja toisaalta on yhteiskunnallista arvoa, joka syntyy ihmisten toiminnasta.

Taloudellinen arvo


Globaaleissa ja digitaalisissa arvoketjuissa taloudellinen lisäarvo virtaa ei toimijoille. Tuotannon osuus arvonmuodostuksessa pienenee ja raaka-aineiden, suunnittelun ja jakelun osuus kasvaa. Kohtalon kysymys Suomen taloudelle on, minkä paikan suomalaiset yritykset saavat arvoketjuissa. Digitalisaation aikaansaama tuottavuuden nousu (automaatio, robotiikka, tekoäly, IOT) vähentää vääjäämättä rutiinityön määrää ja tarvetta yhteiskunnassa. Alustatalous merkinnee sitä, että arvonnappaajat eivät välttämättä työllistä juuri ollenkaan. Vienti ei kerro oikeastaan mitään siitä kuka arvon saa. Tuotannon osuus lopullisen tuotteen hinnasta on murto-osa.

Arvonluonnin uusi logiikka aiheuttaa sen, että tuottavuuden nousu tai edes talouskasvu eivät enää lisääkään työpaikkoja, ainakaan teollistuneissa maissa. On tietysti mahdotonta ennustaa mitä työpaikoille todella tapahtuu, mutta yleinen näkemys on, että rutiinityöt vähenevät etenkin teollisuudessa. Automaatio ja tekoäly tunkeutuvat myös toimistoihin, kun vaativia asiantuntijatehtäviä voidaan siirtää älykkäille ohjelmistoille. 

Aikaisemmissa teollisissa vallankumouksissa hävinneiden työpaikkojen sijalle on enemmin tai myöhemmin syntynyt uudenlaisia työpaikkoja. Aluksi teknologinen murros hävittää vanhaa teollisuutta ja vanhoja ammatteja, kunnes uusia ammatteja ja työpaikkoja alkaa syntyä.

Itse uskon, että edessä on suhteellisen pitkä epävarmuuden aika, jolloin työpaikkoja häviää nopeammin kuin uusia syntyy. On luultavaa, että kasvava osa väestöä on vailla työhön perustuvia tuloja. Mikä on heidän asemansa yhteiskunnassa? Tähän vastaamiseksi meidän on tutkittava yhteiskunnallisen arvon tuotantoa.

Yhteiskunnallinen arvo


Yhteiskunnallinen arvo liittyy aktiiviseen kansalaisuuteen ja kansalaisyhteiskuntaan. Työ ei ole ainoa ihmiselle tärkeä aktiviteetti. Tuotannosta erillään olevaa aktiviteettia sanotaan usein toiminnaksi. Toiminta tapahtuu ihmisten välisissä verkostoissa, yhteisöllisellä areenalla. Toiminnan tärkein piirre on sen kyky luoda uusia arvoja ja merkityksiä. Toiminta ylläitää yhteiskunnallista koheesiota ja luottamusta, jotka ovat koko yhteiskunnan perustana. Toiminnalla on myös valtava merkitys ihmisille itselleen. Keskinäisessä toiminnassa ihmiset kokevat itsensä arvokkaiksi ja elämänsä mielekkääksi.

Tällaisen toiminnan mittaaminen taloudellisella arvolla on mahdotonta ja turhaa. On jopa vaarallista monetarisoida (eli muuttaa rahaksi) ihmisten elämää ja siirtää ihmisen kaikki toiminta vertouksen ja rahatalouden piiriin. (Mitä olisi rakkausvero?) Tämän takia taloustieteessä ei ole osoitettu juuri minkäänlaista ymmärrystä toimintaa kohtaan.

Palkkatyöstä on tehty markkinatalouden yhteiskuntafilosofiassa itseisarvo. Mutta on hyvä perusteet väittää, että palkkatyö (labor) on nykyisen teollisen ajan talousjärjestelmän synnyttämä menetelmä jakaa vaurautta. Se on siis vain toimeentulon väline. Sen sijaan toiminta, aktiivisuus, ja luovuus ovat yhteiskunnan ja ihmisyyden kestävänä perustana, joten Hannah Arendt osoittaa kirjassaan Vita Activa. Yhteiskunta tarvitsee tietysti myös elämän välttämättömyyksien tuotantoa, mutta tämän vaatima panos tulee hoidettua entistä vähäisemmällä työpanoksella.

Taloudellinen ja yhteiskunnallinen arvonmuodostus ovat toisistaan riippuvia. Taloudellinen arvonmuodostus luo aineellista hyvää, toimeentuloa ja vaurautta - jotain mitä kuluttaa. Yhteiskunnallinen arvonmuodostus puolestaan on yhteiskunnaan henkinen perusta. Se puolestaa vaikuttaa taas siihen kuinka aktiivisia, motivoituneita ja osaavia ihmiset ovat ottamaan paikkansa yhteiskunnassa. Ja kuinka poliittisia he ovat!


Toimeentulon uudet lähtökohdat


Olemmeko menossa yhteiskuntaan jossa ne, jotka eivät ole palkkatyön piirissä, ovat tuomittuja köyhyyteen? Väitän, että jos emme uudista sosiaaliturvan perusteita, köyhyys tulee lisääntymään.
Teollinen yhteiskunta rakensi monimutkaisen sosiaaliturvajärjestelmän palkkatyön varaan. Siihen kuuluvat työeläkkeet, ansiosidonnainen työttömyysturva, ansiosidonnainen vanhempainraha jne. Tämän järjestelmän tueksi on kerätty kymmenien miljardien rahastot. Työssä kävijöille on myös muita etuuksia, kuten pääsy työterveyspalvelujen piiriin. Verotuskin rakentuu merkittävässä määrin työtulojen verotukseen. Näemme että valtavat yhteiskunnalliset järjestelmät toimivat työssäkäyvien eduksi ja edellyttävät korkeaa työllisyyttä. Siksi asian pienikin epäileminen synnyttää voimakkaita reaktioita.

Jos toimeentulo ei enää tulevaisuudessa voi rakentua palkkatyön varaan, niin ainoita jäljelle jääviä mahdollisuuksia on katsoa kansalaisyhteiskuntaan ja kansalaisuuteen. Tämä ei ole vierasta nykyisellekään järjestelmälle, sillä Kelan kautta kulkevat etuudet kuten kansaneläkkeet, asumistuki, toimeentulotuki, peruspäivärahat jne. perustuvat ”kansalaisuuteen” tai tosiasiassa asumiseen.

Perustulo liikkuu tällä samalla kansalaisuusperustaisella kentällä. Perustuloa ei pidä nähdä sosiaalipolitiikan valossa, vaan se on toimeentuloa turvaava järjestelmä, joka sallii ihmisen käyttää omaa osaamistaan ja luovuuttaan parhaimmaksi katsomallaan tavalla.  Se on eräänlaista kansalaispalkkaa, joka rahoitetaan verotuloilla.

Tulevaisuuden universaali sosiaaliturvan malli rakentunee merkittävästä kansalaisuusperustaisesta perustulosta täydennettynä erilaisilla projektimaisilla ja yrittäjämäisillä ansaintamuodoilla. Ekonomistit kysyvät oikeutetusti, jos ja kun työvoima supistuu, niin millä ihmeellä julkiset palvelut ja etuudet rahoitetaan. Raportissamme nostetaan esiin uusia ideoita verotuksen kehittämiseksi. Yksi mahdollinen verotuskohde ovat transaktiot eli verkossa tapahtuvan vaihdannan verotus. Tässä voidaan pienillä kertamaksuilla kerätä valtavia summia veroja.

Ansainnan mahdollisuudet lisääntyvät


Uusi digitaalinen teknologia muuttaa myös ansainnan mahdollisuuksia. Omaa osaamista voidaan myydä digitaalisilla alustoilla ja oma työpanos voidaan kombinoida muiden työpanoksiin globaaleissa verkostoissa.  Palveluksia voidaan vaihtaa myös ilman välikäsiä ja rahaa, kuten jakamistaloudessa tapahtuu. Alustatyö ja alustatalous avaavat aivan uuden polun toimeentulolle. Mihin kaikkeen se yltää on avoin kysymys, mutta kieltämättä mahdollisuudet kytkeytyä arvoverkkoihin ovat huikeita.

Analyysistämme nousee esiin kaksi isoa haastetta. Toinen on ihmisten osaamisen jatkuva kehittäminen ja toinen on digitaalisen maailman pitäminen kaikille avoimena. Yhteiskunnalla ei voi olla parempaa tapaa valmistautua tulevaan kuin nostaa ihmisten osaamistasoa ja erityisesti kehittää ”kansalaistaitoja” eli aktiivisuutta, joustavuutta, yhteisöllisyyttä ja metataitoja kuten kykyä hyödyntää digitaalisia palveluja.

Toinen haaste on turvata kaikille pääsy digitaalisiin verkkoihin. Verkon pitää olla vapaa ja ”neutraali”, mikä takaa digitaalisen tasa-arvon. Tämä ei tarkoita vain ”lukuoikeutta” vaan oikeutta tuottaa sisältöjä verkkoon ja olla digitaalisen maailman aktiivinen kansalainen.

Jos nämä kaksi asiaa eli osaaminen ja pääsy verkkoihin on hoidettu kunnolla, meidän ei tarvitse olla niin huolissamme siitä jakautuuko yhteiskunta niihin, joilla on, ja niihin, joilla ei ole.

***

Ei voi kieltää, että kuopasta ylös pääseminen on vaikeaa. On vaikeaa ajatella asioita uusiksi ja kuvitella toisenlainen tulevaisuus. Tässä raportissamme avaamme kuitenkin uuden positiivisen näkökulman murrokseen: digitaalinen tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia aktiivisille kansalaisille.