Vuosikymmenen vaihtuminen koskee kaikkia mutta se on samalla
hyvin henkilökohtainen tapahtuma. Ei niin että tähän vaihtumiseen liittyisi
jotain aivan erityistä, joka poikkeaisi vaikkapa vuoden 2018 vaihtumisesta
vuoteen 2019. Mutta olemme luoneet kymmenlukujärjestelmän, jonka mukaan
hahmotamme myös ajan kulua. Katsauksia menneeseen vuosikymmeneen
saadaan lukea runsaasti, mutta nyt haluan tuoda esiin 2010-luvun omasta näkökulmastani
Trump yllätti
Olimme Kaliforniassa, kun Donald Trump voitti
presidentinvaalit ja Hillary Clinton hävisi. Seurasimme vaalilaskentaa
Berkeleyssä ja laskennan edetessä radikaalin yleisön reaktiot muuttuivat
epäuskosta syvään pettymykseen. Kukaan ei voinut ymmärtää, miten Trump oli
voittanut esivaalin ja tullut konservatiivien ehdokkaaksi. Vielä vaikeampi oli
ymmärtää, miten hän saattoi voittaa vaalit ja kääntää siniset alueet
punaisiksi. Myöhemmin on selvinnyt, että
Trump voitti vaalit ”hävinneiden” äänillä; häntä äänestivät globalisaation ja
taloudellisen kehityksen murjomat tavalliset ihmiset. Trumpin politiikka on
aiheuttanut suurta levottomuutta paitsi kotimaassaan myös kansainvälisesti.
Suurella vaivalla ja usein jopa Yhdysvaltojen vahvalla vedolla rakennettu
kansainvälinen sopimusjärjestelmä on murtumassa. Ilman sitä pienet valtiot ovat
suurten armoilla.
IPCC aiheutti shokin
Vuonna 2018 ilmestyi hallitustenvälisen ilmastonmuutosta
selvittävän paneelin IPCC:n raportti, joka oli shokki. Meillä on kymmenen
vuotta aikaa rajoittaa ilmakehän lämpeneminen 1,5 asteen nousuun. Jos siinä ei
onnistuta, ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat paljon dramaattisemmat kuin
aikaisemmin on oletettu. Nyt näyttää siltä, että asennemuutos on vihdoin
tapahtumassa niin kansalaisten piirissä kuin paikallisessa ja kansallisessa
hallinnossa. Myös monet yrityksen ovat ilmaisseet pyrkivänsä kestävään kehitykseen.
Nuorison herääminen antaa toivoa; Greta Thunbergin aloittama koululakko-liike
on tästä hyvä esimerkki. Sen sijaan Trumpin päätökset sanoutua irti Pariisin
ilmastosopimuksesta ja Obaman tekemien merkittävien ympäristöpäätösten
purkaminen vievät kehitystä taaksepäin. Tunnistan myös itsessäni
ilmastoahdistuksen, jota vaivaa monia muitakin.
Kapitalismi on rikki
Ilmastomuutos on kiihdyttänyt keskustelua kapitalismin
tulevaisuudesta. Merkittävät taloustieteilijät yhtyvät väitteeseen, että
kapitalismi on rikki. Tätä puoltaa kaksi seikkaa: 1) markkinat eivät kykene
yksin ratkaisemaan ilmastokriisiä, tarvitaan julkista hallintoa, ja 2)
kapitalismi jakaa hyvinvointia ja varallisuutta todella epäoikeudenmukaisesti,
eriarvoisuus on kasvussa. Kaiken lisäksi nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa:
ilmastomuutoksen seuraukset tuntuvat ensimmäisenä ja raskaimmin köyhien ja
vähäosaisten elämässä. Jonkinlainen kapitalismin ”korjausliike” on välttämätön.
Mutta juuri siihen tarvittaisiin kansainvälistä sopimusjärjestelmää:
yksittäinen maa voi tehdä suhteellisen vähän ja saattaa vaarantaa kansalliset
edut. On kiinnostavaa, että kapitalismi kriisi tekee Marxin taas uudella
tavalla ajankohtaiseksi (Vrt. Piketty). Ehkä Marxin harrastus 70-luvulla ei mennyt hukkaan!
Digitalisaatio nyt!
Mennyt vuosikymmen oli digitalisaation kiihtymisen aikaa.
Tämä näkyy selvimmin sosiaalisen median merkityksen kasvussa ja älypuhelimien
yleistymisessä. Kaikki tuntuvat olevan verkossa ja muodostavan mielipiteensä
mediavaikuttajia seuraten. Some on antanut kaikille äänen, mutta äänekkäimpiä
ovatkin olleet populistit, jotka toistavat yksinkertaisia meemejä. Vaikka
kapitalismin kriisi selittää osittain populismin nousun, niin se ei olisi ollut
mahdollista ilman sosiaalista mediaa.
Digitalisaation merkittävimmät vaikutukset ovat kuitenkin somen
ulkopuolella. Tästä on hyvänä esimerkkinä tekoälyn nopea kehittyminen ja
levittäytyminen lähes kaikkiin palveluihin ja tietojärjestelmiin. Algoritmit
ratkaisevat ongelmia, tekevät analyysejä ja käsittelevät massadataa. Tämä antaa
mahdollisuuden aivan uuden tyyppisiin palveluihin, mutta myös ihmisten
kontrolliin. Julkisuudessa on eniten keskustelut ihmistyön korvaamisesta
algoritmeilla: tämä saattaa aiheuttaa valtavaa työttömyyttä.
"Irtotyö" korvaa palkkatyön
Työn luonne on
muuttunut. Työ ei ole enää samalla tavalla sidottu paikkaan ja aikaan, kuin
fyysinen työ on ollut. Työ ei enää edellytä työsuhdetta, jolloin irtaudutaan
palkkatyöstä ja siirrytään yrittäjämäiseen työntekoon. Tällainen ”irtotyö”
tehdään yhä useammin erilaisten alustojen kautta, joissa työn tarjoaja ja työn
ostaja kohtaavat. Alustan omistaja kuitenkin ”verottaa” kaikkia transaktioita,
eli perii niistä maksuja, jotka voivat olla jopa kymmeniä prosentteja
liikevaihdosta. Digitalisaation aikaansaamat muutokset työn tekemisessä ja työn
kysynnässä ovat lisänneet perustulon suosiota. Perustulo turvaa toimeentulon
pätkätöiden välissä tai työttömyyden kohdatessa. Kysymys perustulosta on
ratkaistava alkavan vuosikymmenen aikana.
Maahanmuutto - hyvä ja paha
En ole unohtanut pakolaiskriisiä. Kaikkialla populistiset liikkeet ovat nostaneet kansallisuuden
kärkiteemakseen ja hyökänneet voimakkaasti maahanmuuttoa vastaa. Maahanmuutto
riistäytyi vuonna 2015 Euroopassa käsistä, kun pakolaisia alkoi virrata
Syyriasta. EU ei ollut varautunut tällaiseen ja yhä edelleen selkeät linjaukset
puuttuvat. Populismin vetovoima on estänyt maltillisia puolueita harjoittamasta
politiikkaa, jolla pakolaiskriisi voitaisiin ratkaista. Taloustieteellinen
tutkimus vahvistaa, että maahanmuutto lisää vastaanottajamaissa taloudellista
aktiivisuutta ja talouskasvua. ”Elintasopakolaisuus” on juuri oikeanlaista
maahanmuuttoa, jonka salliminen vähentää paineita hallitsemattomaan
pakolaisuuteen.
Alkava vuosikymmen ihmiskunnan haastavin ikinä
Onko tämä se vuosikymmen, jolloin ilmastonmuutos saadaan
hallintaan? Edistystä tapahtuu, se on selvä. Teknologia on nyt avainasemassa.
Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä,
etenkin aurinko- ja tuulienergialla, on suuri harppaus. Teknologian ansiosta
liikenne voidaan sähköistää ja asumisen hiilijalanjälkeä pienentää. Esimerkkejä
on loputtomasti. Katseet siirtyvät nyt päätöksentekijöihin: kykenevätkö he
tekemään tarvittavat ratkaisut, esimerkiksi päästökaupassa. Päätöksenteko on nyt
vaikeata, koska populistit ovat vastassa. Nyt on kova kysyntä poliittiselle
johtajuudelle! Mutta samaan aikaan tarvitaan äärimmäisen vahvaa kansanliikettä, joka vaatii päätöksiä, tekee aloitteita ja ottaa itse vastuuta. Tässä kansanliikkeessä haluan olla mukana.
Entä oma vuosikymmeneni?
Omassa elämässäni suuri tapahtuma oli siirtyminen vuoden
2014 alusta Jyväskylän yliopistosta eläkkeelle, tai niin kuin sanon, vapaaksi
tutkijaksi. Professuuri ja Agora Centerin johtajuus olivat merkittävä vaihe
elämässäni - työuran huipentuma. Siirtyminen vapaaksi tutkijaksi oli
todellista. On ollut aikaa lukea, pohtia ja kirjoittaa. Päätin myös kirjoittaa
kirjan pitkään miettimästäni relativismista. Näkökulmarelativismi
ilmestyi 2018 Jyväskylän yliopiston SoPhi julkaisusarjassa. Laadin
kirjasta myös englanninkielisen edition, joka ilmestyy vuoden 2020 alussa
nimellä Viewpoint Relativism
(kustantaja Springer). Olisiko mahdollista, että pääteokseni olisi ilmestynyt
vasta nyt?
Perheellemme kulunut vuosikymmen oli suuren ilon ja surun
aikaa. Molemmat vanhempani ja anoppi kuolivat korkean iän saavuttaneina. Mutta
elämän on jatkuttava. Poikamme
perheeseen syntyi kaksi suloista tyttöä, Vilja ja Verna, rakkaat lapsenlapsemme.
70 vuotta täyttäneenä olen asettanut päätavoitteekseni
alkavalla vuosikymmenellä pitää itseni hyvässä kunnossa niin fyysisesti kuin
henkisestikin. Fyysinen puoli on kuntosalia, kävelyretkiä ja hyviä unia. Henkinen
hyvinvointi on perheen parissa olemista, ystävien tapaamista, kiinnostavaa
luettavaa ja sananvapauden käyttöä. Tämä ei jää viimeiseksi blogiksi.
