Uusi hyödyllinen kirja tekoälystä
Tekoäly on aikamme kuuminta teknologiaa, joka lupaa paljon
mutta myös pelottaa. Suurella yleisöllä sen paremmin kuin suurella osalla
päätöksentekijöistä ei ole kuitenkaan kovin selvää kuvaa tekoälystä. Tämän
takia jokainen yritys selventää tekoälyn luonnetta on tervetullut. Uusin
julkaisu alalta on toimittaja Timo Siukosen ja professori Pekka Neittaanmäen
kirja Mitä tulisi tietää tekoälystä
(Docendo 2019). Kirja on 340 sivuinen järkäle, johon tarttuminen vaatii
rohkeutta. Kirja on kuitenkin selkeästi toimittajamaisella otteella kirjoitettu
(kirjan teksti on Siukosen käsialaa). Lopussa on Neittaanmäen ja Martti Lehdon
kirjoittamat asiantuntija-artikkelit sekä erinomainen tietonurkka
peruskäsitteistä. Suosittelen sen lukemista heti Johdannon jälkeen. Silloin lukijalla
on hallussaan peruskäsitteet, joita teksti viljelee koko ajan määrittelemättä
niitä kovin tarkkaan.
Kirja kattaa laaja-alaisesti lähes koko tekoälyn kentän
alkaen tekniikasta ja historiasta päätyen tekoälyn tulevaisuuteen. Teknologian
esittelyn lisäksi kirjassa on runsaasti esimerkkejä sovelluksista, lähes
kaikilta elämän aloilta (autonomista autoista, lääketieteestä, palveluista,
roboteista, sodankäynnistä, ihmisten valvonnasta jne.). Omissa luvuissaan
käsitellään julkista valtaa ja etiikka, robotiikkaa, kaupallista toimintaa,
kulttuuria ja tekoälyä ja sen opetusta Suomessa. Toinen luku Tekoälyn olemus on
kirjan laajin luku. Siinä itse asiassa käsitellään lyhyesti kaikki kirjan
teemat.
Mitä tekoäly on?
Kirjoittajat allekirjoittavat TEM:n julkaisussa Suomen tekoälyaika (2017) esitetyn
määritelmän: ”Tekoälyn avulla koneet, laitteet, ohjelmat, järjestelmät ja
palvelut voivat toimia tehtävän ja tilanteen mukaisesti järkevällä tavalla”.
Tämän maltillisen määritelmän taustalla on sanasta ”tekoäly” nouseva mielikuva
tietokoneen älykkäästä toiminnasta. Tekoäly selviää tehtävistä, joiden katsomme
edellyttävän ihmisen kaltaista älykkyyttä. Tästä on hyvänä esimerkkinä
luonnollisen kielen käsittely, esimerkiksi reaaliaikainen kielen kääntäminen,
joka on edelleen vaikeaa tietokoneille. Konenäön kehittämisessä,
hahmontunnistuksessa ja kuvantunnistuksessa on edetty hyvin ja nämä ovat
suosittuja tutkimus- ja sovelluskohteita.
Syväoppiminen
Kirjassa esitellään hyvin tekoälyn kiinnostavimmat ilmiöt, joista
koneoppiminen on tärkein. Massadata (big data), valtavat tietoaineistot ja
niiden käsittelytekniikat ovat avanneet uusia mahdollisuuksia käyttää dataa
koneiden opettamisessa. Ohjatussa oppimisessa tietokone oppii jäsentämään dataa
itsenäisesti valitun esimerkkidatan avulla. Ohjaamattomassa oppimisessa kone
oppii datasta itse hahmoja (rakenteita) ja toimii niiden mukaan. Koneoppiminen
voidaan toteuttaa syväoppimisen menetelmällä, jossa neuroniverkko sisältää
useita piilokerroksia, joilla kullakin on oma tehtävänsä.
Singulariteetti
Kirjassa pohditaan myös singulariteettihypoteesia, jonka
mukaan jokin ajan (20-30 vuoden) kuluttua syntyy supertekoälyä, joka ylittää
ihmisen älykkyyden. Tällöin tekoäly voisi periaatteessa alistaa ihmisen ja
ottaa vallan itselleen. Tämä hypoteesi on hyvä esimerkki tekoälyyn liittyvistä
eettisistä ongelmista. Kirjassa oleva Lehdon artikkeli Onko tekoäly
turvallinen? on hyvä johdatus tekoälyyn liittyvistä haasteista ja riskeistä.
Itse asiassa kirjassa palataan hyödyllisyyden/riskien dilemmaan uudestaan ja
uudestaan. Tekoälyyn positiivisesti suhtautuvat tutkijat ja liikemiehet
(Zuckerberg ym.) korostavat tekoälyn hyötyjä esimerkiksi terveydenhuollon ja
liikenneturvallisuuden parantamiselle ja korostavat yhteisten sääntöjen ja
eettisten koodien luomisen tarvetta. Toiset taas varoittavat tekoälyn vaaroista
ja pelkäävät singulariteettihypoteesin pitävän paikkansa (mm. fyysikko Stephen
Hawking). Tätä debattia tullaan käymään jatkuvasti ja siihen kirja on hyvä
johdatus.
Suomalaiset tekoälyä kehittämässä
Kirjassa ei ole sinänsä täysin uusia asioita, ainakaan
niille, jotka ovat seuranneet tekoälyyn liittyvää julkista keskustelua. Kirjan
merkittävimpiä anteja ja samalla rasitteita on lukuisten tutkijoiden ja
kehittäjien nimien loputon kavalkadi. Joistakin mainitaan vain nimi ja yksi
lause, joistakin taas kerrotaan useassa paikassa ja laveasti. Ilahduttavaa sekä
lukijalle että Suomelle on maininta useista suomalaisista tai
suomalaistaustaisista tutkijoista, jotka ovat tuoneet panoksensa tekoälyn
kehitykseen, kuten P. Haikonen, S. Hedetniemi, T. Honkela, T. Kohonen, E. Oja,
M. Pietikäinen ja L. Torvalds. Itseäni puhutteli
matematiikan merkittävä rooli tekoälyn kehityksessä. Tekoäly on paljon enemmän
matematiikkaa kuin tietojenkäsittelyoppia.
Hyvä hakuteos
En tiedä kuinka nopeasti kirja on laadittu, mutta joka
tapauksessa sitä vaivaa hajanaisuus. Kaikissa luvuissa on aina jotain muiden
lukujen teemoja ja asiat tulevat jotenkin epäjärjestyksessä. Tekoälyn
sovelluksia mainitaan tai esitellään lukuisia mutta siellä täällä, eri
yhteyksissä. Pelkään että tämän kirjan perusteella lukijan on vaikea muodostaa
kokonaiskuvaa tekoälystä. Mukana on paljon pieniä yksityiskohtia, jotka eivät
ole tärkeitä tai jotka jopa häiritsevät kokonaiskuvan muodostamista. Joka
tapauksessa kirjaan on koottu huomattava määrä faktoja, nimiä, asioita ja
tapahtumia, joita olisi vaikea itse hakea. Uskon että itselleni kirja toimii
hakuteoksena kuka on kukin tekoälyn piirissä. Jäämme vielä odottamaan kompaktia
ja helppolukuista yleisesitystä tekoälystä.
Tämä blogi on julkaistu ensin Filosofiklubin bogina: http://filosofiklubi.blogspot.com
