keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Kiina - uhka ja mahdollisuus




Olin Pekingissä 24:nnessä Filosofian Maailmankonfrenssissa (WCP2018) elokuussa. Tämä antoi tilaisuuden paitsi kuunnella ja pitää esitelmiä, myös katsoa Kiinaa vähän lähempää kuin meikäläisten tiedotusvälineinen kautta.

Peking turistin silmin

Ensimmäinen seikka, joka kiinnitti varmaan kaikkien ulkomaisten osanottajien huomiota, oli järeät turvatarkastukset konferenssissa ja ylipäätänsä poliisein ja vartijoiden suuri määrä kaikkialla kaupungissa. Myös maanlaisessa oli aina sisään mennessä turvatarkastus. Lisäksi asemilla ja junissa oli lukuisia järjestyksen valvojia. Johtuiko tästä, että kaikkialla oli rauhallista? Paitsi liikenteessä, jonka kaoottisuus osoitti vääräksi sen väitteet, että kiinalaiset olisivat lainkuulijaisia. Punaista päin ajaminen oli tavallista ja mopedistit tuntuivat ajavan miten huvittaa jalkakäytävillä, suojateilla ja risteyksissä.

Kuljin noin 9 päivän ajan maanlaisella (Subway) ja näin varmaan tuhansia tavallisia kiinalaisia. Ihmiset vaikuttivat hyvinvoivilta ja elämänmyönteisiltä. Nuorison pukeutuminen heijasti selvää amerikkalaista nuorisomuotia ja hyvin tavallisia olivat t-paidat, joissa oli brandimerkkejä, mutta paljon myös erilaisia amerikkalaisiin arvoihin viittaavia englanninkielisiä tekstejä luovuudesta, oman tien kulkemisesta, vapaudesta jne. Naisten pukeutuminen ei ollut niin avoimen seksististä kuin lännessä, vaikka hyvin kevyttä kesäpukeutuminen olikin.

20 miljoonan asukkaan Pekingissä on paljon keskiluokkaa, joka tuntuu omaksuneen konsumerismin. Kävin muutamissa tavarataloissa, jossa oli saatavilla samoja merkkejä (H&M) ja samoja ruokaketjuja kuin Yhdysvalloissa (Starbucks, KFC jne.). Hinnat olivat aika lähellä meikäläisiä hintoja ja varmasti monille aika koviakin. Luonnollisesti parhailla kauppakaduilla oli myös luksusmerkit (Louis Vuitton, Prada jne.) hyvin esillä, heijastaen varakkaan väestön kasvavaa määrää.

Oli mielenkiinoista verrata ravintoloiden hintoja. Pizza maksoi läntisen tyylin paikoissa 100 yuania (noin 13 euroa) mutta perinteisissä kiinalaisissa kohtuullisen tasoisissa ravintoissa samalla hinnalla sai hyvin monipuolisen perinteisen aterian (ankkaa, riisiä, nuudelia, katkarapuja, keitettyjä vihanneksia jne.).

Kaduilla liikkui verraten vähän ulkomaisia turisteja. Ainakaan heitä ei eksynyt maanalaiseen, jossa pikkulapset ja vähän aikuisetkin tuijottivat minua kuin jotain alienia. Kielletyssä kaupungissa ja Kiinan muurilla toki oli kaikenlaista väkeä liikkeellä.

Digitalisaatio ja innovaatiot

Kaikkialla pisti silmään, miten paljon ihmisillä oli älypuhelimia. Vaikutelma oli, että 95 %:lla maanalaisen matkustajista oli älypuhelin ja vähintään joka toinen pläräsi sitä koko ajan aktiivisesti. Olan takaa katsottuna Facebookin tapainen sovellus oli suosittu. Toiset taas pelasivat pelejä, tai katsoivat filmejä tai urheilukilpailuja. Joillakin näytti olevan esillä maanlaisen kartta.

Kiinassa mobiilipalvelut ja sovellukset ovat hyvin kehittyneitä. Ihmiset maksoivat metromatkansa ja ostoksensa puhelimella, pienistä nuudelipaikoista tavarataloihin asti. Älypuhelimella voi Kiinassa maksaa sähkö- ja kaasulaskut, tietoliikennemaksut, kaupunkipyörät, vuokrat jne. Mobiilimaailma on kehittynyt tavattoman nopeasti Kiinassa.

Maailman suurin e-kauppapaikka on Alibaba, jonka liikevaihto on siinä 10 miljardia dollaria. Alibaba on kehittänyt verkkomaksamisen sovelluksen Alipay, jota kiinalaiset käyttävät yleisesti ja myös matkoillaan, esimerkiksi Suomessa. Sovelluksella on yli 500 miljoonaa käyttäjää ja kiinalaisten mobiilimaksuissa sen osuus on yli 50 %. Alipaytä ylläpitää Alibabasta irtaantunut Ant Financial -yhtiö, joka itse asiassa kehittää maailmanlaajuista maksujärjestelmää, joka pyrkii syrjäyttämään luottokortit.

Facebook on kielletty Kiinassa, mutta siellä on kehitetty oma palvelu WeChat, jossa on Facebookin ja WhatsAppin piirteitä. Se on Tencentin kehittämä alustariippumaton pikaviestipalvelu, jolla on yli 900 miljoonaa käyttäjää. WeChat palveluun liittyy myös maksujärjestelmä WeChat Pay, joka on digitaalinen kukkaro, jolla WeChatin käyttäjä voi maksaa ostoksiaan ja siirtää rahaa muille järjestelmään liittyneille. WeChat Payllä on yli 300 miljoonaa käyttäjää.

Digitalisaatio on poliittisesti tulenarka aihe. Kiinassa ei voi käyttää Facebookia, Googlea tai Twitteriä. Ulkomaalainen pääsee niihin käsiksi, lataamalla tietokoneeseen tai älypuhelimeen VPN-sovelluksen (Virtual Private Network). Kiinassa on oma ”googlensa” eli Baidu-hakukone, joka on maailman neljänneksi käytetyin sivusto. Siihen on kytketty myös Wikipedian tapainen vapaehtoisuuteen perustuva sanakirja.

On ilmeistä, että Kiinan hallitus pääse käsiksi kaikkeen tietoliikenteeseen, joka tapahtuu Alibabassa tai WeChatissä, joten viranomaisille on aika hyvä käsitys, mitä ihmiset tekevät ja kenen kanssa kommunikoivat. Kiina on kokeilemassa sosiaalisten pisteiden järjestelmää, joka luokittelee ihmisiä heidän käytöksensä perusteella. Huonot pisteet saanut voi saada rangaistuksen tai esimerkiksi matkustuskiellon.

Kasvojen tunnistus on Kiinassa yksi keskeisimpiä teknologialueita. Jo nyt kasvojen tunnistusta käytetään Kiinassa niin rajavalvonnassa kuin pankeissakin. Filosofian Maailmankonferensissa jokaisesta ilmoittautuneesta otetiin valokuva ja aina sisään tullessa kasvot tunnistettiin. Kiinassa on arviolta 600 miljoonaa valvontakameraa ja määrä lisääntyy nopeasti. Kaikkia ihmisen liikkeitä kaupungissa voidaan seurata ajantasaisesti.

Kiina osaa nyt hyödyntää tehokkaasti big dataa ja soveltaa siihen tekoälyä. Tämä avaa tietysti suuret mahdollisuudet parantaa palveluja ja kehittää oppimista ja terveydenhuoltoa. Samalla se mahdollistaa kuitenkin ennennäkemättömän laaja-alaisen valvontajärjestelmän luomisen.

Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että Apple näkyy Pekingin katukuvassa. Yllättävän monilla ihmisillä näytti olevan iPhone puhelimia ja keskustassa oli useita Applen myymälöitä. Silti kiinalaiset yritykset hallitsevat älypuhelin-, tabletti- ja henkilökohtaisten tietokoneiden markkinoita (Huawey, Lenovo). Nämä ovat myös maailmanlaajuisia toimijoita; esimerkiksi Huaweyllä on Helsingissä tutkimus- ja tuotekehitysyksikkö.

Kongfutse ja kiinalainen mentaliteetti

Puhuminen jonkin maan tai väestön mentaliteetista on aina vaarallista ja altistaa virheellisille yleistyksille. Mutta silti meidän täytyy muodostaa kuva Kiinan ”henkisestä tilasta” voidaksemme arvioida tulevaisuutta. Lähdetään filosofiasta. Kiinan suuri filosofia on kongfutselaisuus, josta pidettiin useita luentoja Pekingin konferenssissa.

Kongfutselaisuuden ydin on valta-asemassa ylemmän ja alemman välillä. Ylemmän tulee suojella alempaa ja alemman pitää kunnioittaa ylempää. Tämän vastavuoroisuuden piirissä on hallitsija-alamainen, isä-poika, aviomies-vaimo, vanhempi veli / nuorempi veli ja vanhempi ystävä / nuorempi ystävä suhteet ja kummallekin kuuluvat hyveet. Esimerkiksi hallitsijan hyveenä on hyväntahtoisuus ja alamaisen uskollisuus. Filosofisesti tavoitellaan ”jaloa ihmistä”, jonka ylimpänä hyveenä on hyväntahtoisuus (humanismi). Tätä kuvasti konferenssin tunnuslause ”Learning to be human”, Oppia ihmisiksi.

Kongfutselaisuus, joka syntyi noin 500 eaa., oli kielletty Maon kulttuurivallankumouksen aikana, mutta nyttemmin sille on annettu sijaa niin kouluissa kuin julkisessa elämässäkin. Kongfutselaisuudessa korostetaan nyt yhteiskunnan kuria ja järjestystä ja perhekeskeisyyttä, mitkä kaikki tukevat kommunistista hallintoa ja sen valtakoneistoa. Noin kolmannes kiinalaisista lukeutuu kongfutselaisiksi, joten mikään ”valtionuskonto” se ei ole. Pikemminkin näen kongfutselaisuuden esillä pidon keinona etsiä moraalista tukea valtiolle.

Mutta riippumatta näistä hienoista perinteistä, ei pidä unohtaa, että kiinalaiset ovat kauppiaskansaa. Jos vuosisatoja (tuhansia) he ovat pyörittäneet kauppaa laajoilla alueilla Aasiassa. Nyt Kiinan vahvistuessa tämä kauppiaan vaisto on voimakkaasti taas heräämässä. Kiinalaisen tekee aina kauppaa ja osaa laskea mikä kannattaa. Kuulin sanonnan, että kiinalaisille win-win tarkoittaa ”2wins for China”, eli aina vedetään kotiin päin. Suomalainen tutkija on luonnehtinut kiinalaisia ”jymäyttäjiksi”. Kiinalaiset eivät käy kauppaa suuriäänisesti, vaan toiminta on harkittua ja käytännöllistä. Tämä ei tarkoita, että kiinalaiset olisivat hitaita, päinvastoin he haistavat nopeasti bisnesmahdollisuudet ja tarttuvat niihin nopeasti kun aika on kypsä.

Vaikka kongfutselaisuuteen kuuluukin jalo käytös ja hyväntahtoisuus, kävelee rahan ansaitseminen kaiken yli. Tämä näkyy niin amerikkalaistyyppisen kulutuskulttuurin läpilyöntinä kuin liiketoiminnan päämäärässä rikastua nopeasti ja paljon. Kiinan valtava väestö ja elintason nousu tarjoavat ennen näkemättömän markkinan, jossa pilkku on pari piirua oikealla: miljoona asiakasta on pientä.

"Keltainen vaara"

Seurattuani julkista keskustelua Kiinasta, niin tuntuu, että aivan liian paljon puhutaan ihmisoikeuksista. On totta, ihmisoikeuksia loukataan vakavasti ja erityisen julmalta tuntuu tiibetiläisiin ja uiguureihin kohdistuvat sortotoimet. Mutta samalla on muistettava, että sadat ja sadat miljoona kiinalaiset ovat nousseet köyhyydestä parin viimeisen vuosikymmen aikana ja ihmiset ovat suhteellisen tyytyväisiä. Ja vain harvat haluavat/uskaltavat protestoida poliittista järjestelmää vastaan. Pikemminkin asenteena on että ei puututa politiikkaan vaan keskitytään omiin asioihin, omaa perheeseen ja omaan kulutukseen.

Todellinen ”keltainen vaara” on Kiinan valtavat panokset teknologiaan ja suuret investoinnit globaaliin liiketoimintaan. Ja kuten sanoin Kiina ei tule torvet toitottaen, vaan asettuen lähes huomaamatta läntisille markkinoille edullisilla hinnoilla ja yhä paremmilla tuotteilla ja palveluilla. Tätä me emme huomaa ennen kuin kiinalaiset ovat saavuttaneet vahvoja asemia. Esimerkkinä olkoon Alibaba ja Alipay palvelut. Tätä vaaraa ei voi torjua tulleilla. Vanha viisaus on: liittoudu jos et voi voittaa. Pelkään pahoin, että Suomen hallituksella ei ole ajantasaista Kiina-strategiaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti