Keskustelu rasismista on nykyisin aivan toisella tasolla kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Keskustelun intensiteettiä on voimistanut perussuomalaisten nousu hallitukseen. Perussuomalaisten some-kirjoitukset heijastavat sellaista arvomaailmaa, jota muiden hallituspuolueiden on vaikea niellä. Erityisesti Riikka Purran kirjoitukset ovat kylmäävää luettavaa. Pääministeri Petteri Orpo on rauhoitellut tilannetta vaatimalla koko hallitusta sanoutumaan ehdottomasti irti rasismista. Tällaisten julistusten ongelma on sanojen ja tekojen ristiriidassa. Vasta tulevaisuuden teot näyttävät, ovatko perussuomalaiset todellakin sanoutuneet irti rasismista.
Purra ja monet perussuomalaiset vähättelevät rasistisia mielipiteitään. Ne olivat kuulemma sellaisia heittoja ja vitsejä, joista ei voi tehdä johtopäätöksiä tähän päivään. Purra pahoittelee sanamuotojaan, mutta ei sanoudu selvästi irti lausumiensa tosiasiallisesta rasistisesta sisällöstä.
Rasismikeskustelussa joudutaan vääjäämättä pohtimaan kielen asemaa ja roolia. Janne Saarikivi näyttää hyväksyvän sen, että jollain ”suljetulla” foorumilla päästetään höyryjä irt (HS 25.7.). Se ei ole Saarikiven mukaan mitenkään vaarallista.
JUSSI HALLA-AHON Scripta-blogin vieraskirjaan muodostui aikoinaan se, mikä on nykykielellä ”turvallinen tila”. [sic] Kyseessä oli turvallinen tila rasismille. Siellä pöhisi. Sai räksyttää sitä, mitä ei sopinut toreilla julistaa. Siksi juuri paikka olikin suosittu. Kyseessä oli räikeän puheen karnevaali, suuri rasismiperformanssi. (Saarikivi, HS 25.7.2023)
Vasemmisto sortuu Saarikiven mukaan moralismiin, kun se tuomitsee tuollaisen ”höhöttelyn” ja ”suuren performanssin”. Kyseessähän on vain performanssi!
Saarikiven mielipiteessä ihmetyttää, että juuri kielitieteilijä vähättelee kielellisiä tekoja. Tästä on nyt pakko puhua. Kieli ei ole vai sanomista, vaan kielellä myös tehdään tekoja. Tästä ovat kirjoittaneet monet tunnetut filosofit kuten Wittgenstein ja Austin. Rasistinen puhe on rasistinen teko: rasistinen puhe on rasismia ja rasistiset vitsit ja heitot ovat rasismia. Rasismia on toisen ihmisen pilkkaaminen, vähättely, loukkaavien ilmaisujen käyttö, uhkaaminen tai maalittaminen etnisen tai uskonnollisen taustan perusteella. Purran ”musta säkki” on todella loukkaava ilmaisu musliminaisista. Sitä ei voi mitenkään tulkita kritiikiksi naisten alistettua asemaa kohtaan, kuten Purra yrittää uskotella.
Ihmisen puhe ei ole pelkkiä sanoja, vaan puheen takana ovat aina hänen ajatuksensa. Jos jatkuvasti ja vuosikausia käyttää rasistista kieltä, se heijastaa rasistista arvo-, asenne- ja ajatusmaailmaa. Jos sitten yht’äkkiä sanoutuu pakon edessä irti aikaisemmista puheistaan, kuulijoilla on oikeus epäillä irtisanoutumisen aitoutta. On tietysti mahdollista, että ihminen voi muuttaa aidosti ajatuksiaan ja arvojaan ja katua aikaisempia sanomisiaan. Itse on jaksa uskoa, että Purra ja muut perussuomalaiset olisivat nyt muuttaneet mielipiteitään. Siksi on pelättävissä, että perusuomalaisten rasismi tulee putkahtamaan esiin erilaisten kiistojen ja päätösten yhteydessä. Rasistinen puhe ja kirjoittelu tulee jatkumaan, mutta sanavalinnat saattavat ”siistiytyä”.
Kielifilosofi Paul Grice on kiinnittänyt huomiota ilmaisujen kahdenlaisiin merkityksiin. Sanotulla on aina kirjaimellinen merkitys, mutta myös vihjemerkitys. Taitava kielenkäyttäjä osaa puhua aivan ”korrektisti”, mutta samalla tuoda esiin erilaisia vihjemerkityksiä, esimerkiksi välittää rasistisia sisältöjä. Yksi keino on kääntää asiat päälaelleen. Tällaisessa kielitieteilijä Jussi Halla-Aho on mestari. Rasistinen kielenkäytön tuomitseminen onkin ”sanavapauden kaventamista”. Saarikivi näyttää kolumnissaan olevan samaa mieltä: vasemmiston rasistisen kielenkäytön tuomitseminen on ”holhoamista” ja helluntaipastorin moralismia. (Toivottavasti helluntaipastorit eivät loukkaannu tästä.)
Julkisuudessa on haluttu erottaa rasismi ja maahanmuuton arvostelu. Tietysti ne ovat eri asioita, mutta kun kaivelee maahanmuuttokriittisten arvoja ja argumentteja, esiin nousee aina rasismi. Maahanmuuton kritiikin syvin olemus on suomalaisuudelle vieraiden
kulttuurien vastustaminen ja ”aidon ja puhtaan” suomalaisuuden puolustaminen.
Rasistinen puhe on rasistinen teko. Rasistisen puheen vaarallisuus on siinä, että puheet synnyttävät syrjiviä tekoja ja väkivaltaa. Sana tulee lihaksi vai pitäisikö sanoa lihaksiksi, joilla lyödään vähemmistöjä. Kun rasistista puhetta toistetaan, sitä aletaan pitää ”normaalina”. Tämä madaltaa kynnystä vähemmistöjä syrjivään käytökseen. Siksi rasistiseen kielenkäyttöön ei voi suhtautua vähättelevästi.
Keskustelussa on tuotu esiin myös rakenteellinen rasismi, joka näkyy esimerkiksi työnsaannissa, palkoissa, palveluissa, opiskelussa jne. Jotkut keskustelijat pitävät rakenteellista rasismia varsinaisena ongelmana eivätkä ymmärrä, että rasistinen puhe on osa sitä politiikkaa, joka ylläpitää rakenteellista rasismia. Kun maahanmuuttajien ihmisarvo kielletään, niin tästä ei ole niinkään iso askel ehdottaa ja laatia sellaisia lakeja, joilla kaikin tavoin vaikeutetaan maahanmuuttoa. Rasistinen puhe uusintaa rakenteellisista rasismia.
